Vene-laukku rannalle

Kuumat säät ovat saaneet ihmiset rannoille - myös meidät. Vaikken itse välitä auringonotosta lainkaan, tykkää tyttäreni käydä rannalla uimassa ja juoksemassa ystävien kanssa. Ensimmäisellä rantareissulla olin aika huonosti varustautunut, unohdin puolet tavaroista kotiin ja laukkukin oli liian pieni. Siinäpä sitten rannalla istuessa sain idean ommella itselleni kunnollisen rantakassin!

Ajatus laukun mallista lähti kankaasta. Löysin kangaslaatikosta mummulta saatua, ties kuinka vanhaa, raitakangasta. "Sinipunavalkoraita...seilorityyli...vene...", pyöri päässäni. Siitä syntyi Vene-laukku.

Toteutus oli varsin simppeli. Ilman kaavoja lähdin leikkaamaan kankaasta suorakaiteen muotoisen palasen, mitoiltaan noin 65cmx100cm. Leikkasin myös samankokoisen vuorikankaan, pienen palan sisätaskulle ja kolme pitkää suikaletta kantohihnaa varten. Vuorikankaaksi valikoitui vanha, käytetty lakanakangas.

Ompelin ensin taskukappaleen vuorikankaaseen kiinni ja tein kantohihnan valmiiksi; revin pitkien suikaleiden sivuista hieman kudelankoja irti, ompelin suikaleiden päät yhteen ja letitin ne. Lopuksi ompelin myös toiset päät kiinni toisiinsa. Asetin vuorikankaan ja raitakankaan nurjat puolet vastakkain ja taittelin kuvan mukaisella tavalla. Kiinnitin myös kulmiin pienet narunpätkät lenkeiksi ja ompelin kulmat kiinni.

 

Ompelun ja kääntämisen jälkeen näytti tältä!

Ompelin laukun suuaukkoon vetoketjun ja kiinnitin kantohihnan aukon päihin. Lopuksi kiinnitin kaksi nappia, joihin kulmat saa narulenkeillä kiinni.

Halutessaan laukkua voi käyttää joko kulmat kiinni tai auki. Aukaistuna laukkuun mahtuu pidempikin tavara, esimerkiksi rullattu rantamatto. Ja niin se todellakin näyttää veneeltä!

Täytyy sanoa, että laukku on osoittautunut oikein käteväksi rantakassiksi. Siihen mahtuu varmasti kaikki tarpeellinen ja kotona sen saa taiteltua pieneen tilaan talteen. Myös pesu 60 asteessa onnistuu, kun molemmat kankaat ovat puuvillaa. Se on ihan hyvä juttu, jos esimerkiksi evääksi ostetut mansikat hieman leviävät laukussa... ;)

Kirjahylly tilanjakajana

Pienessä asunnossa tilan jakaminen tulee usein tarpeen. Me asumme vielä toistaiseksi kaksiossa ja ainoa makuuhuone on tyttäreni huoneena. Olohuoneemme on kuitenkin niin suuri, että se ajaa tällä hetkellä myös minun makuuhuoneeni virkaa. Sänky heti sohvan vieressä on hieman oudon näköinen, joten ratkaisin asian jakamalla huoneen kahteen osaan kirjahyllyn avulla.

Kirjahylly on Ikeasta hankittu, yksinkertainen lokerohylly (4x4 eli yhteensä 16 lokeroa). Tismalleen samaa mallia ei ole enää saatavilla, mutta vastaavia malleja löytyy Ikeasta edelleen, esimerkiksi Kallax-hylly. Kirjat ja muut tavarat näyttävät melko rumilta "väärältä puolelta", joten tilanjakajana toimivaan hyllyyn on aiheellista olla tausta. En kuitenkaan halunnut mitään vanerilevyä keskelle olohuonetta, joten päätin kiinnittää hyllyn taustaksi kankaan. Kangas päästää myös valon läpi kauniisti, joten vaikutelma isosta olohuoneestä säilyy.

Kankaaksi valikoitui valokuvaaja Caj Bremerin teoksesta tehty Vallilan Sipoo-kangas. Sen lisäksi, että kangas sopii hyvin sisustukseemme, siinä käytetty kuva on mielestäni hyvin kaunis. Mittasin kankaan sopivan kokoiseksi, ompelin reunat kiinni ja niittasin kankaan hyllyyn kiinni. Lopputulos näkyy tässä:

ps. Kokeilin ensin kiinnittää kankaan kaksipuolisella teipillä. Se pysyi kyllä aluksi, mutta hiljalleen teippi alkoi pettää. Suosittelen siis niiteillä kiinnittämistä, vaikka siitä tuleekin reiät kankaaseen!

Romua

Noniin. Selvisin hengissä. Viikko sitten lämpötilat nousivat rajusti, ja sen seurauksena luonnollisesti koivujen kukinta räjähti käsiin. Olen todella voimakkaasti allerginen koivun siitepölylle, joten jo etukäteen suunniteltu reissu Katajamäelle oli melkoista kärsimystä. Lääkkeiden ja hengityssuojan avulla sinnittelin joten kuten ja sain jopa tehtyä muutaKIN kuin maattua silmät punaisena sisällä.

Kärsämäellä, missä Katajamäki sijaitsee, ei ole kaatopaikkaa. Hyötyjäteasema on auki vain kerran kahdessa viikossa, 5 tuntia kerrallaan. Ajoitimme tämän käynnin siten, että saamme vietyä mahdollisimman paljon romua kierrätykseen. Tarkoituksena oli tyhjentää varastorakennus, mutta innostuttiin tyhjentämään myös vanha talli samalla kertaa.

...ja sieltähän löytyi vaikka mitä romua!

Vesikelkka

Vesikelkan historia on pitkä. Mummu kertoi, kuinka hän nuorena tyttönä tuli koulusta ja lähti pikkusiskonsa kanssa hakemaan kelkalla vettä - talon miehet kun olivat metsätöissä. Kelkkareitti kulki viereisen tilan kautta, joten matkaa tuli noin 500 metriä suuntaansa. Siellä on kaksi tyttöä kiskoneet kelkkaa säässä kuin säässä epätasaisella maalla. "Ja sitten kun se vesi läikkyi! Mitähän ne nykyajan tytöt sanoisi semmoisista töistä", mummu nauroi!

Varastorakennuksen tyhjennys oli isompi homma. Itseasiassa sen lattian alle on säilötty vaikka mitä roinaa, jota emme edes saaneet vielä kaivettua pois. Irrotamme lattian myöhemmin, koska se on osittain romahtanut. Samalla nähdään sitten mitä kaikkea sen alta löytyy!

Ennen oli puhelinnumerotkin vähän lyhyempiä.

Näitä pyöriä en hävittänyt. Kyllä näistä jotain vielä tulee, saattepa nähdä ;)

Ennen lähtöä jonkun toisen romu päätyi minun aarteekseni. Roskislöytö osa 20130 tai jotain...

En tiedä mikä tämän tarkoitus on ollut, mutta siitä tuli hedelmäkori.

Haaveenani on saada Katajamäki viihtyisäksi ostamalla mahdollisimman vähän yhtään mitään uutta tavaraa. Katajamäellä on valmiiksi jo monenlaista tavaraa, jotka saa puhdistamalla ja kunnostamalla käyttökelpoisiksi. Lisäksi poimin mukaani milloin mistäkin löytämääni (toisen ihmisen hylkäämää) romua, jos sen voi jotenkin vielä hyödyntää. Kesäkodissa ei tarvi olla hienoa ja modernia; kuluneetkin tavarat voivat olla kauniita. Usein jopa kauniinpia kuin täysin uudet :)

Tuunausideoita kehyksille!

 Suvun valokuvakansioista voi löytyä kauniita vanhoja mustavalkoisia kuvia, jotka eivät pääse oikeuksiinsa kaappien kätköissä. Ne kannattaa hyödyntää sisustuksessa; neutraali mustavalkokuva sopii helposti kodin muihin väreihin. Mikäli haluat kuvien kiinnittävän huomiota, ne kannattaa koota suuremmaksi ryhmäksi.

Keräsin Katajamäeltä ja mummolasta muutamia kuvia. Minulla oli kasa sekalaisia, toisiinsa yhteensopimattomia kehyksiä. Nämä metalliset kehykset tuunasin yhteensopiviksi asettamalla jokaiseen samanvärisen taustapaperin ja liimasin vanhaa, käsin virkattua pitsiä kehyksen sisälle. Pitsit revin aikoinaan vanhoista tyynynpäällisistä! Kyseessä on sama pitsi, jonka "pilasin" liitutaulua tehdessä. Tässä ruostetahrat eivät haittaa ollenkaan. Päinvastoin, ne korostavat vanhaa tunnelmaa!

Rokotettavaksi tuotuja lapsia v. 1937, pikkuemännät v. 1942 ja matonkutojat v. 1948.

 

Mummu ruuanlaittokurssilla 14-vuotiaana.

 

Toinen kehystuunausprojekti tuotti ison kehysyhdistelmän, johon käytin facebookin roskalava-ryhmästä keräämäni puiset kehykset. Kaikki olivat erikokoisia ja -värisiä, mutta mustalla ja punaisella askartelumaalilla niistä sai äkkiä yhteensopivat. Liimasin kehykset yhteen kuumaliimapistoolilla ja sitten vain kuvia laittamaan! Mukaan pääsi myös vanhoja postimerkkejä.

Alinpana vanha kuva Katajamäestä. Se oli Katajamäen ison kammarin seinällä ja aika kärsineessä kunnossa, mutta halusin sen kuitenkin esille.

Salainen huone

Viime kesäisen siivouksen yhteydessä Katajamäki tuli tutkittua tarkemmin kuin koskaan. Olen jo pikkutyttönä leikkinyt Katajamäellä, joten kuvittelin tietäväni millainen talo on. Siksi vastassa olikin melkoinen yllätys, kun löysin ruokakomeron takaa "salahuoneen".

Yläkerran vanhan keittiön yhteydessä on tila, jossa ennen säilytettiin ruokaa. Tila on katon rajassa talon takana. Tila oli kuitenkin jaettu niin, että vain puolet pinta-alasta oli käytössä ja keskelle oli rakennettu ruokakomero. Kun pistin komeron palasiksi, takaa ei paljastunutkaan seinä vaan tämä näky!

 

Kuten kuvasta näkyy, tilasta puuttuu lattia ja siellä on vain romua. Aloitin jo uuden lattian rakentamisen, jotta saamme "salahuoneen" hyötykäyttöön!

 

Muistan joskus ihmetelleeni ulkona, missä tämä ikkuna on talon sisällä. Selitin asian itselleni niin, että kenties ikkuna on laitettu lähinnä esteettisistä syistä, koska talon toisessakin nurkassa on samanlainen. Nyt se sitten selvisi, että ikkunan takana todella on jotakin! :D

Punainen; suosikkivärini sisustuksessa /Nojatuolin verhoilu

Kun muutimme nykyiseen kaupunkikotiimme, saimme edelliseltä asukkaalta vanhan nojatuolin. Sen verhoilukangas oli jostain viime vuosituhannelta; puhki kulunut ja muutenkin ruma. Aikani jaksoin katsella sitä valkoisen irtohupun ansiosta, mutta lopulta päätin repiä vanhan kankaan irti.

En ollut koskaan aiemmin verhoillut nojatuolia. Keskittymiskykyni ei riitä kaikenlaisten oppaiden lukemiseen, joten tämä(kin) projekti sujui tekemällä oppien. Irrotin kankaan osa kerrallaan poistamalla kiinnitysniitit ja ratkoin ompeleet. Kun kaikki kangaspalat olivat erillään, piirsin kaavat niiden perusteella. Kangas oli venynyt joistakin kohdista, joten sekin täytyi ottaa huomioon kaavoja laatiessa. Uutta verhoilukangasta valitessa päädyin pehmeämpään kuin alkuperäinen kangas. Löysin kauniin punaisen, joustamattoman verhoilukankaan kangaskaupan alennuspöydästä. 5 metriä kangasta maksoi noin 80€. Kaikki ei kulunut itse tuoliin, sillä halusin jättää hieman ylimääräistä siltä varalta, että joku päivä haluan ommella tuoliin sopivat sisustustyynyt.

Tuolista pitää erityisesti kissamme Lordi! Selkänoja on juuri sopivan kokoinen sen päällä laiskotteluun :)

Ei työ tekemällä lopu

Näköjään on vierähtänyt jo lähes vuosi siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Tuntuu, ettei Katajamäellä tapahdu mitään. Viime kesä meni raivatessa tonttia, itse talo pysyi lähes entisellään. Pihatyöt vievät valtavasti aikaa, koska tontti on päässyt villiintymään todella pahasti. Pelloilla kasvoi pitkiä koivuja, reitti kaivolle oli ummessa ja pihaistutukset olivat levinneet ympäriinsä.

Suurin yksittäinen projektini oli marjapensaiden pelastus. Ne "kasvoivat" (lue: kituivat) puolitoistametrisen heinikon keskellä pihan ja pellon rajalla. Kaikki parisenkymmentä pensasta olivat osittain täysin lahonneita ja oksat kasvoivat pitkin maata. Leikkasin aika raa'alla kädellä ylimääräisiä oksia pois ja nyt keväällä lannoitin pensaat. Toivottavasti syksyllä meille on luvassa hyvä sato punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja sekä karviaismarjoja :)

Tässä linkissä ohjeita herukkapensaiden hoitoon

Eräänä päivänä sain seurakseni kiinnostuneen tarkkailijan. Punarinnan poikanen hoksasi, että raivaamieni pensaiden alta löytyi runsaasti makoisaa evästä. Haravalla rikotusta mullasta nousi jos jonkinlaista mönkiäistä. Se lienee tarkkaillut minua jo pidemmän aikaa sillä se ei juurikaan pelännyt vaan tuli rohkeasti syömään, vaikka itse hääräsin viereisen pensaan kimpussa!