Virkkausharjoituksia; patalappu ja matto

Viime syksynä MLL:n äiti-lapsi -kerhossa päätimme kokeilla virkkausta. Itselläni on vain hataria muistikuvia ala-asteen virkkaustunneista, joten käytännössä aloitin ihan nollasta. Olin kuitenkin jo pitkään haaveillut virkkauksen opettelusta, ja nyt tilaisuuden tultua päätin vihdoin alkaa toimeen haaveilun sijaan. Sitten homma lähti vähän lapasesta... :D Innostuin ihan täysillä ja pian löysin itseni ostamassa virkkauslankoja ja matonkuteita. Viimeisin virkkaustyöni valmistui juuri; Suuri Käsityölehden "Sydämellistä joulua!"-lahjaliitteestä(2010) löytyneellä sydänpatalapun ohjeella virkkasin hieman soveltaen tämmöisen:

 

Kuten kuvasta näkyy, ei virkkausjälkeni ole mitään maailman tasaisinta, mutta ehkäpä tämä harjoittelu joskus tuottaa tulosta :) Alkuperäisessä ohjeessa patalapun reuna on koristeltu nirkoilla, mutta itse halusin jättää reunan yksinkertaiseksi.
Tämä patalappu löytää paikkansa Katajamäen tuvan keittiönurkkauksesta ensi kesänä! Patalapun alla näkyy muuten yksi päättymätön työni; virkkaan mattoon lisää kierroksia satunnaisesti silloin tällöin, jos muuta työtä ei ole kesken. En ole edes vielä päättänyt, miten suuri matosta tulee :D Todennäköisesti sekin valmistuttuaan päätyy Katajamäen tupaan.

Maalta kaupunkiin - kuluneen eteisen pöydän kunnostus

Katajamäen mukana minulle tuli kasa vanhoja huonekaluja. Tavoitteeni on kunnostaa kaikki, jotka vielä ovat pelastettavissa. Ensimmäisenä kunnostukseen pääsi vanha eteisen pöytä, jonka valkoinen maali oli rapistunut ja väri kellastunut. Pöydän malli oli varsin kaunis ja ajatuksissani se sopi mainiosti kaupunkikotimme tyyliin. Ja ihan sievä siitä tulikin - vai mitä olette mieltä? :)

Pöytä löysi paikkansa keittiön ikkunan alta.

Lopputulokseen pääseminen vaati paljon hiomista vanhan maalin poistamiseksi ja kaksi kerrosta maalia.

Mekkoja vuodesta toiseen...

Mummoni on ammatiltaan ompelija. Hänen tekemiään aarteita löytyy milloin mistäkin; myös Katajamäen kaapeista. Pari vuotta sitten silmiini osui kaksi samanlaista naisten mekkoa, joissa oli upea Tampellan kangas. Mummo kertoi tehneensä mekot itselleen ja siskolleen. Mekot olivat valitettavasti jo niin kuluneet, ettei niitä voinut käyttää, mutta sen verran sain kangasta talteen että ompelin omalle tyttärelleni uuden mekon. Kaavat otin eräästä mekosta, jonka mummo oli tehnyt minulle kun olin 1-vuotias. Kaavassa mekkoon kuului vetoketju selkäpuolelle, mutta muutin sitä sen verran että tyttären mekkoon tuli nappikiinnitys eteen. Mummon ompelupöydän laatikosta löysin hauskat puiset napit :)

Samoilla kaavoilla hurautin toisenkin mekon - muutin vain napituksen taakse. Kangas löytyi äitin kaapista ja helman pitsi mummon ompelupöydän laatikoista. Oikea maalaisemännän mekko ;)

Kuvan taustalla näkyvät ryijy ja sängynpeite ovat mummoni kutomia <3

Tästä lähdetään

Kun Katajamäki tuli minun omistukseeni, se oli ollut tyhjillään lähes 10 vuotta. Sitä ennen se toimi isotätini kesäasuntona. Kun täti sairastui, jäi Katajamäki sellaisenaan luonnon armoille. Hiiret ja ampiaiset valtasivat talon sisätilat ja pihamaalla seikkaili jos jonkinnäköistä otusta kyykäärmeistä jäniksiin ja hirvikärpäsistä hirviin. Pian talosta ei enää löytynyt mitään hiirille kelpaavaa, joten ne jättivät talon. Jäljelle jäi vain tuhansittain hiirenpapanoita minun siivottavakseni. Ampiaisetkin näyttävät kadonneen jo vuosia sitten; vain joitakin vanhojen, rikkoutuneiden pesien palasia löytyi portaikosta siivouksen yhteydessä. Hirviä ja jäniksiä sentään vielä näkyy pihapiirissä liikkuvan :)
Tässä muutamia kuvia Katajamäestä lokakuulta 2010, jolloin minusta tuli talon emäntä.

Katajamäkeen kuuluu iso, leivinuunillinen, tupakeittiö.

Tupakeittiön toisessa päädyssä on pieni oleskelutila

Yläkertaan johtaa kapeat portaat. Käytävän päässä näkyy kulmahuoneen ikkuna. Kulmahuoneessa on aikoinaan nukkunut mm. äitini pikkutyttönä. Siitä olisikin tarkoitus tehdä omalle 3-vuotiaalle tyttärelleni leikkihuone :)

Alakerrassa on yksi iso makuuhuone, jossa on pieni takka lämmitystä varten.

 

Ennen Katajamäen ruo'at valmistettiin yläkerran liedellä. Sittemmin huone on toiminut oleskelutilana. Huoneen yhteydessä on myös vanha ruokakomero.

Yläkerran makuuhuoneessa on varsin autiota...

Yläkerran ikkunoiden välissä oli tapahtunut ampiaisten joukkokuolema.

Muisto menneestä ajasta...

Tervetuloa seikkailemaan Katajamäen kankaille!

Katajamäki on vanha maatila, jonka pelloilla ennen viljeltiin kaikkea pientä omiin tarpeisiin. Tilalla käyskenteli myös lehmiä, joista saatiin maitoa ja voita myyntiin asti. Elämä oli sitä oikeaa maalaiselämää, ei mitään nykypäivän tehotuotantoa. Katajamäen rakensi minun, nykyisen emännän, isoäidin isä Matti perheineen vuonna 1953, ja talon asukkaisiin on vuosien varrella kuulunut hänen lapset, lapsenlapset ja nyt minä, Matti-papan lapsenlapsenlapsi. No, ehkäpä on vielä liian aikaista kutsua itseäni talon asukkaaksi, sillä Katajamäki on vuosia tyhjillään oltuaan päässyt rapistumaan siihen kuntoon, ettei se vielä ole asumiskelpoinen. Siitä tämä blogi syntyi; tämä on päiväkirjani tälle hullulle yhden naisen projektille saada rapistunut vanha hirsitalo takaisin kukoistukseensa. 

Tästä ei suinkaan tule mikään remonttiblogi. Rakastan kaikenlaisia käsitöitä, joten blogissa tullaan näkemään Katajamäen kunnostusprojektin lisäksi myös muita töitäni. Luvassa on ainakin koruja, ompelutöitä, entisöintitöitä ja jokunen virkkausprojektikin on meneillään :) Enkä aio rajoittaa itseäni, usein parhaat tulokset syntyy hetken mielijohteesta saadusta ideasta johon tartun mielettömällä innolla vailla harmainta aavistustakaan, miltä lopputulos tulee näyttämään!

 Tervetuloa siis Katajamäen kankaille! Toivottavasti viihdytte <3