Kaikkia mainoksia ei kannata viedä paperinkeräykseen! /Decoupage-lakalla päällystetyt purkit

Kun muutimme kaupunkikotiimme, löysin edelliseltä asukkaalta saamamme sohvan välistä Seura-lehden 70-luvulta. Leikkelin lehdestä mainoksia talteen, sillä mielestäni ne ansaitsivat päästä esille! Olin jo aiemmin kerännyt talteen peltipurkkeja, jotka sitten päätin päällystää mainoksilla. Decoupage-lakka on tunnetusti helpoin tapa saada paperi kiinnittymään melkeinpä mihin vaan, ja samalla saa myös suojaavan kalvon paperin päälle.

Valitsin mainokset purkkien käyttötarkoituksen mukaan: hammasharjamainos kaakaopurkkiin, kermakkomainos kahvipurkkiin ja Jomo-päänsärkylääkkeen mainos vahvaa espressoa sisältävään purkkiin :)

Roskaa seinälle /Liitutaulu

Olin jo vähällä heivata kaatopaikalle ikivanhan, kuluneen peltitarjottimen, kunnes sain idean tehdä siitä menutaulun keittiööni. Ajatus lähti Anna hyvän kiertää; Ekoaarteet omin käsin-kirjasta (Puukko, Koivumäki&Kontinen, Atena Kustannus 2010), jossa peltitarjottimesta oli tehty simppeli liitutaulu.

Jatkoin ideaa hieman pidemmälle, sillä halusin taulusta koristeellisemman. Maalasin aluksi tarjottimen keskiosan liitutaulumaalilla, ja kokeilin kiinnittää askartelulakalla pitsiä reunoihin. Se ei todellakaan ollut hyvä idea... Lakka reagoi tarjottimen pinnan kanssa niin, että valkea pitsi tahraantui ruosteesta. Sitä poistaessa liitutaulumaalikin lähti riekaleina irti, joten olin taas aloituspisteessä!

No, hieman viisastuneena aloitin alusta hiomalla tarjottimen huolellisesti. Maalasin sen kauttaaltaan valkoisella pohjamaalilla ja vasta sen päälle lisäsin kaksi kerrosta liitutaulumaalia. Reunaan sivelin kirkasta askarteluliimaa, jonka päälle sirottelin hopeaa lasihiekkaa. Lopuksi liimasin vielä muutaman helmen koristeeksi!

Vanhojen tuolien päivittäminen tälle vuosituhannelle!

Katajamäen siivouksen yhteydessä löysin kaksi keittiötuolisarjaa. Huonommassa kunnossa olevat tummaksi lakatut tuolit päätin pelastaa heti, sillä lakka oli varissut pahasti irti. Myös istuinosan verhoilu oli niin kamalassa kunnossa, että poltin ne samantien. Homeessa ja hiirenpissassa olevia pehmusteita ei todellakaan tehnyt mieli säästää!
Tuolin rungot olivat kuitenkin moitteettomassa kunnossa, joten arvelin että niistä saisi vielä oikein sievät!

Aluksi hioin tuoleista kaiken lakan irti ja piirsin istuinosasta kaavan, jonka avulla isäni leikkasi kuviosahalla uuden, sopivan levyn yhden rikkimenneen tilalle. Kolmessa tuolissa istuinosat olivat vielä ehjät.

Ostin valkoista, kevyesti läpikuultavaa lakkaa jolla käsittelin puupinnat, ja pehmusteeksi istuinlevyn päälle löysin mummon kangasvarastoista kuvassa näkyvää, suoraan sanottuna karmeaa punaista tekoturkista. Kukaan ei sitä kuitenkaan verhoilun alta näe, joten se kelpaa!

Aluksi verhoilin istuinosat väliaikaisesti vaalealla, punakuvioisella verhokankaalla.
Talven yli ne menivätkin ihan passelisti semmoisena, sillä talvella vaihdan aina keittiön sisustusta lämpimän punaiseksi.
Sitten sattuma puuttui peliin; sain tuttavalta vanhoja verhoilukangasnäytteitä.
Sellaisenaan niillä ei olisi tehnyt mitään, joten leikkasin samaa värimaailmaa olevat suikaleiksi, jotka sitten ompelin yhteen saadakseni raidallisen verhoilun tuoleihin.

Lopullisessa versiossa tuolissa on kaksi kerrosta valkeaksi sävytettyä lakkaa. 
Halusin, että puu kuultaa hieman läpi, jotta tuolit näyttäisivätkin itsetehdyiltä :)

Kesä tuli, työt alkoi

Talvi meni perinteisesti horroksessa. Minulla lienee jotain karhumaisia geenejä, sillä mieluusti nukkuisin koko talven yli. No, karhutkin kömpii koloistaan keväällä ja niin meillekin koitti aika lähteä kaupungista maalle tarkastamaan mitä Katajamäelle kuuluu.
Pihalla odotti palasina oleva pihakoivu(joka jäi syksyllä sellaisenaan paikoilleen lojumaan ukkosmyrskyn jäljiltä), lumiauran rikkoma porras ja epämääräisesti irti kuoriutunut nurmikkoalue. Muuten kaikki oli ennallaan. Nurmikon kuoriutuminen oli oikeastaan onnenpotku, sillä siinä kohtaa oli villiintynyt kukkapenkki jonka olisin tänä kesänä tuhonnut joka tapauksessa.
Viime kesänä ainoa tavoitteemme oli siivota talo ylimääräisestä roinasta. Sitä sitten kertyikin koko peräkärryllinen. Poltettavaksi jäi kyllä vielä kaikenlaista puista romua. Talvi oli vähän auttanut minua tässäkin asiassa, sillä lumet olivat pudonneet katolta sopivasti lahon pihapöydän päälle ja se oli särkynyt palasiksi. Lisää poltettavaa löytyy liiteristä, jonka siivoamista en ole oikein uskaltanut vielä edes suunnitella... Ei tule ainakaan pulaa juhannuskokkotarpeista!
Äitienpäivänä kävimme neljän sukupolven voimin kävelemässä Katajamäen mailla. Haimme mummolaan hiekkaa Katajamäen tontilla olevasta hiekkamontusta ja etsimme reitin kaivolle. Se sijaitsee aivan tontin laidalla, joten veden kantaminen niin kaukaa on raskasta työtä. Voi olla, että sijoitamme kaivoon pumpun jolla vesi tulee suoraan taloon. Kaivo oli tosin vielä ihan jäässä, joten täytyy odotella maan lämpenemistä ennen kaivoon liittyvien töiden aloittamista.